Paavali oli monen näyn ja samalla monen koetuksen mies. Hän oli Jumalan kutsuma, joka kantoi taivaallista näkyä. Tuo näky ajoi eteenpäin, kokemaan monia asioita.
Joskus Paavalikin väsyi ja masentui, mm viimeinen matka Roomaan vankisaattueessa oli tällainen. Ehkäpä siinä mietittiin elämän ja palvelusuran saldoa tai vastaavaa, sitä ei Raamattu kerro. Mutta yhden sykähdyttävän asian voimme lukea tuosta matkasta, nimittäin Raamatun paikan, jossa todetaan:
- "Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta".
Yhteys veljien kanssa toimi joka hetki, myös kahleitten keskellä. Veljet tulivat vaaraa uhmaten vastaan ja näyttäytyivät Paavalille. Veljien näkeminen synnytti uuden rohkeuden ja toivon Paavalissa ja kiitosmielen Jumalalle.
Olkoon meillä sama veljesyhteys ja uskovien yhteys: Keskellä kilvoitusten ja koetusten pelkkä toistemme näkeminen rohkaisisi meitä ja valaisi meihin uutta uskoa sen suhteen, etten ole yksin vaan kanssani on Jumala ja muiden uskollisten joukko.
Paavalin sanoin "ikävöikäämme yhteisiä kokoontumisia ja näkemisiä, jotta voisimme antaa toisillemme jonkin hengellisen lahjan ja yhdessä ollessamme virkistyä yhteisestä uskostamme"
( Room 1:11-12). Tällöin yhteydestä uskovien kesken muodostuu Raamatun mallin mukaan rakentava ja rohkaiseva yhteys, johon myös väsyneen ja rikkirevityn on helppo tulla.
Kari
