"On armo suuri ihmeinen,
se muutti sydämen.
Mä kuuro, sokea, sain ihmeen kokea.
Nyt kuulla, nähdä voin".
Ihmeellinen armo ja läsnä juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan.
Melko helposti tulee mieleen ajatus: kyllähän minä, mutta entäpä toiset.
- Jonkinasteinen ylemmyydentunne valtaa mielen ja muut alkavat tuntua perin huonoilta vaeltajilta. Mutta onneksemme ( onnekseni !) Jumala on näissä tilanteissakin hereillä ja pian alkavat Jumalan myllyt pyöriä. Kovin korkealle ja pystyasentoon kohonnut nokka painetaan alas ja niin kadoksiin joutunut nöyryys pikkuhiljaa taas löytää tilaa sisällämme, toivottavasti pitemmäksikin aikaa.
Psalmintekijä korostaa tätä nöyrtymisen merkitystä seuraavasti:
" Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin,
mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi......
Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin:
niin minä opin sinun käskysi.......
Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat,
ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt."
Ihmeellinen armo: läsnä aina kun sitä kipeimmin tarvitaan. Armoa on nähdä virheensä, armoa on tunnustaa ne ja armoa on saada heittää raskas syyllisyys harteiltaan veren puhdistavan voiman avulla.
Tästä ihmeellisestä armosta toteaa Raamattu:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi ".
Onneksi on tie, jolla voi selvitä perille asti !
Siunausta.
Kari
