Rohkaisevaa yhteyttä

  Paavali oli monen näyn ja samalla monen koetuksen mies. Hän oli Jumalan kutsuma, joka kantoi taivaallista näkyä. Tuo näky ajoi eteenpäin, kokemaan monia asioita.

  Joskus Paavalikin väsyi ja masentui, mm viimeinen matka Roomaan vankisaattueessa oli tällainen. Ehkäpä siinä mietittiin elämän ja palvelusuran saldoa tai vastaavaa, sitä ei Raamattu kerro. Mutta yhden sykähdyttävän asian voimme lukea tuosta matkasta, nimittäin Raamatun paikan, jossa todetaan:
- "Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta".

 Yhteys veljien kanssa toimi joka hetki, myös kahleitten keskellä. Veljet tulivat vaaraa uhmaten vastaan ja näyttäytyivät Paavalille. Veljien näkeminen synnytti uuden rohkeuden ja toivon Paavalissa ja kiitosmielen Jumalalle.

  Olkoon meillä sama veljesyhteys ja uskovien yhteys: Keskellä kilvoitusten ja koetusten pelkkä toistemme näkeminen rohkaisisi meitä ja valaisi meihin uutta uskoa sen suhteen, etten ole yksin vaan kanssani on Jumala ja muiden uskollisten joukko.

  Paavalin sanoin "ikävöikäämme yhteisiä kokoontumisia ja näkemisiä, jotta voisimme antaa toisillemme jonkin hengellisen lahjan ja yhdessä ollessamme virkistyä yhteisestä uskostamme"
( Room 1:11-12). Tällöin yhteydestä uskovien kesken muodostuu Raamatun mallin mukaan rakentava ja rohkaiseva yhteys, johon myös väsyneen ja rikkirevityn on helppo tulla.

Jeesus - apumme arjessakin aherruksen keskellä

Y. A. Niemen runoilemat, rohkaisevat laulunsanat Herran elovainiolla ahertajille:

Surun laaksohon, Herra, sä peltosi teit.
Itkun alhohon lohduttomaan.
Mutta itkien vaikka nyt siementä vien,
elojuhlissa riemuita saan.

Tämä työ, tämä kiireinen kylväjän työ
usein silmähän kyyneleen saa.
Vaan mä kiinnitän toivoni taivaaseen
tämän murheen ja taistelun taa.

Herra itse on kyntänyt vainionsa,
hän on muokannut sydämen maat.
Ja hän sitkainta vetävi merkikseni
tuohon siemenen kätkeä saat.

Minä tyytyä tahdon mun sarkahani,
vaikka heikko on voimani tää.
Vaikka paljon on peltoa eessäni mun,
vaikka vainion äärtä en nää.

Verikyynelin kylvit sä, Jeesukseni,
yrttitarhassa yksinäsi,
jyvän kallihin taivaasta multahan maan
elon iäisen siemeneksi.

Sulta siementä pyydän mä vakkahani,
sulta voimia vaipuessain.
Kulje kanssani kyynelin kylväessäin,
kasvun antaahan voit sinä vain.

Edellämainitun lisäksi rohkaiskoon jokaista elovainiolla tavalla tai toisella ahertavaa Jesaja-profeetan sanat ( Jesaja 40: 27- 31):
" Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? 
 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 
 Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 
 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 
 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."

Siunattua tätä päivä jokaiselle Jumalan työmiehelle !

Kari