Väliin Raamatun lukeminen saattaa olla melko arkistakin puuhaa, mutta usein tulee aidosti siunaavia elämyksiä Raamattua lukiessa. Viimeisin sellainen oli tänä aamuna, kun luin Roomalaiskirjeen 10:ttä lukua Raamattu kansalle -käännöksen mukaan:
- "Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle"
Hallee... , Kristus on lain loppu ! Usein luemme asiaa uskon ulkopuolella oleville, mutta lukemani muoto sanoo asian koskevan nimenomaan uskovia !
Hienoa, kun Jumalan omana ei tarvitse stressata tekemisten ja onnistumisten kanssa, ei edes saarnamiehenä ! On hyvä nähdä, että tällaisenaan kelpaan Jumalalle, kunhan laitan turvani Kristuksen sovintotyöhön.
Armo ei poista uskon kilvoituksen merkitystä, mutta oikein ymmärrettynä armo sekä uskon kautta vanhurskautuminen tuo mukaan sen, ettei tekeminen muodostu suorite-keskeiseksi, jonka kautta haemme jotain Jumalalta, vaan se on puhdasta rakkaudesta kumpuavaa "spontaania" tekemistä. Eikä aito rakkaus voi olla näkymättä eikä kuulumatta !
Esimerkki:
- Lain alla ollut nuori uskova tuli saarnaajan luo ja valitti tunnontuskissaan, kun ei uskalla todistaa vaikka pitäis. Saarnaaja näki kuoren läpi ja osasi neuvoa oikein toteamalla "kun lähdet tästä rukoustilanteesta, ei sinun ole pakko kenellekään todistaa, että olet uskossa".
Kaveri lähti onnellisena rukoustilanteesta, kun pakkopaita oli riisuttu ja heti ensimmäisen tutun kohdalla sanoi naama loistaen " on ihanaa olla uskossa, kun ei tarvitse todistaa, että olen uskossa".
Laki ei saanut kaveria todistamaan, mutta oikean armon löytyminen kirvoitti kielen kannnat ja tekstiä tuli huomaamatta. Roomalaiskirjeen kehoitus "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan" alkoi toteutumaan heti, kun löytyi Kristus- ja armo-keskeinen lähestymistapa evankeliumiin ja evankeliointiin: Olen otollinen Jumalalle ja taivaskelpoinen pelkästään uskon perusteella.
Lepo vaan ! Armo ja lahjavanhurskaus kuuluvat etenkin meille, jo uskossa oleville. Sitä kautta löydämme myös oikean pyhyyden ja pyhityselämän kohdallemme Jumalan tekona, ei omana suoritteena ja silloin siunauksen virrat kohisevat kuin keväinen tulva kohdallamme.
Siunattua tätä päivää Jeesuksen seurassa. Pysähdy, istahda ja nauti uskosta ! Eihän ryppyotsaisen todistusta "ihanasta uskosta" kukaan ota todeksi. Toista on, kun naamasi loistaa kuin Naantalin aurinko Jumalan vaikutuksesta. Silloin moni ryntää saman lähteen ääreen.
Kari
