Vähän ennen Ristin tapahtumia yksi nainen tuli Jeesuksen luo, rikkoi kallisarvoisen alabasteripullon ja voiteli voiteella Jeesuksen jalat.
Joku paikalla olevista ihmetteli ja kysyi: Miksi tämä haaskaus ?
Jeesuksen vastaus kuului lyhykäisyydessään: Minun tähteni....
Elämämme on täynnä miksi-kysymyksiä ja analyysejä siitä, miksi näin tapahtuu. Näin myös hengellisellä kentällä ja hengellisissä asioissa. Kaiken keskellä kannattaa muistaa, että vaikka esiin nousee monia eri näkökulmia ja ajatuksia ja vastauksen poikasiakin, niin lähtökohta kaikessa hengellisessä pohdinnassa ja miksi-kysymyksien kohdalla on katsoa, mitä Taivas haluaa ja mikä on Raamatun näkökulma asioihin.
Miksi tulen uskoon ? - Kristuksen tähden ja siksi, että ilman häntä syntisenä olen täysin hukassa. Mutta Kristuksen sovitustyön tähden jokainen katuva saa syntinsä anteeksi ja näin myös taivasosuuden itselleen.
Miksi menen kasteelle ? - Kristuksen käskystä ! Jeesus itse viitoitti esimerkillään tien ja antoi myös käskyn " joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Siis Kristuksen tähden, ei ihmisten tai oman mieltymysten tähden. Kaste kuuluu jokaiselle ja se on Kristuksen käskyn noudattamista.
Miksi seurakuntaan ? - Kristuksen tähden ! Seurakuntaan liitymme aina kasteen kautta ja seurakuntaan kuuluminen tarkoittaa Kristus- ruumiiseen kuulumista. Seurakunta on Kristuksen seurakunta, ei ihmisten ( Jeesus sanoi Pietarille: Tälle kalliolle rakennan seurakuntani ). Kun ymmärrämme seurakunnan olemuksen ensisijaisesti Kristuksen olemukseen osallisena olemisena, silloin eivät edes seurakuntaan liittymistä tai siihen kuulumista ohjaile omat tai ystäväpiirien tai ikäryhmäni toiveet tai odotukset eikä jokin seurakunnallinen toimintamalli, vaan kuulun seurakuntaan Kristuksen tähden sekä tyvenessä että tuiskussa.
Kun teemme ratkaisujamme Kristuksesta käsin ja hän ensisijaisena lähtökohtana, silloin uskostamme ja uskonyhteydestämme tulee kestävä ja aina ikuisuuteen asti kantava ja silloin myös turhat riidat jää kokematta.
Kasvakaamme Kristuksen tuntemisessa ja hänen johtonsa ja tahtonsa löytämisessä niin henkilökohtaisessa elämässämme kuin seurakunnan keskelläkin.
Kari
