Epäröinti - siinä sana, joka on sekä siunaus että kirous.
Siunaukseksi ja varjelukseksi se on silloin, kun esim vaaran uhatessa osaamme varoa oikealla tavalla. Ja tämän usein opimme kantapään kautta: itselläni esim tietty kunnioitus heikkoja jäitä kohtaan syntyi vasta, kun tarpeeksi monta kertaa uin jäisessä vedessä. Elämä ja kokemus opettivat tervettä epäröintiä ja varomista ensijäillä.
- näissä ja vastaavissa tilanteissa pitää epäröidä, se pelastaa henken.
Mutta on tilanteita, joissa epäröinti kostautuu ja usein jopa karvaasti:
- ensimmäinen asia, jonka edessä ei saa epäröidä, on uskoontulo. Kun Taivas kolkuttaa ovella ja syntitaakka alkaa painaa, silloin kannattaa epäröinti heittää roskikseen ja tarttua härkää sarvista. Eli
Taivaan kutsun edessä rohkeasti eteenpäin syntien tunnustamisen ja hylkäämisen tiellä. Sillä tiellä saamme kohdata armon ja pääsemme sisälle pelastukseen ja sille tielle, joka vie iankaikkiseen elämään.
- toinen asia, jonka edessä ei kannata epäröidä, on kaste. Kun tulet uskoon ja avaat Raamatun, ensimmäisiä asioita, joka hyppää silmille, on totuus "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Kun tämän Raamatun totuuden kanssa joutuu kasvokkain ja Jumalan puhutteluun, silloin älä epäröi, vaan astu eteenpäin. Uskossa ei ole kuin kaksi vaihdetta: eteen tai taakse. Jos ihminen lopettaa uskossa eteenpäin menemisen, on edessä pakittamisen tie ja loppusaldona usein uskon kuivuminen tyhjiin.
- epäröinti sekä uskoontuloasioissa että kasteellemenossa on elämän ja kuoleman kysymys. Älä epäröi, vaan astu sisälle pelastukseen äläkä jää porstuaan, jossa on kylmä, vaan astu eteenpäin kasteen kautta sisälle Jumalan varaamiin siunauksiin.
Älä epäröi - astu eteenpäin !
Kari
