Jumalan kohtaamiseen ydin

Olin kerran eräässä srk:ssa hieman harmissani, kun huomasin että ympärilläni olevat henkilöt eivät tajunneet ns. raamatullista tasoa jossain asiassa mielestäni. Oli tulossa palaveri, jossa asiasta piti keskustella ja etsin keinoa, jolla asian hoitaisi oikein.

Tätä miettiessäni ja rukoillessani avautui eteeni Raamatun paikka:
- Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

Ensimmäinen reaktio oli: tässäpä se, minkä avulla illalla asia hoidetaan kuntoon.

Kuitenkin useamman kerran luettuani tuon paikan, alkoi miekan kärki kääntyä omaan nahkaan: Sehän olenkin minä itse, joka tarvitsen lisääntyvää sydämellisyyttä ja anteeksiantavaisuutta, sopuisuutta ja yksimielisyyttä toisia kohtaan eikä päinvastoin.

Ymmärsin asian ytimen: tärkeintä ei ole että muut muuttuvat, vaan että minä itse muutun ja toteutan Jumalan tahtoa ja Sanaa omalla kohdallani.
- ja kaskummaa ! Illan tilanne ratkesikin ihan yllättävällä ja myönteisellä tavalla ja lisäksi ihan toivomallani tavalla. Kuitenkin tilannetta edelsi minun itseni nöyrtyminen Jumalan Sanan edessä ja oma uudistumis-prosessin käynnistyminen.

Oiskohan Jumalan kohtaamisen ja ilmestymisen suhteen sama systeemi sekä seurakunnan että herätysliikkeen kohdalla. Niin kauan kuin näemme asiat itsemme ulkopuolella, ei tapahdu mitään. Mutta heti, kun näemme itsemme osana ongelmaa ja asetamme itsemme Jumalan tahtomalle muuttumiselle alttiiksi, alkaa tapahtua !

Tässä on Jumalan kohtaamisen ja Jumalan ilmestymisen ydin ja alku: Että minä itse pääsen lähelle Ristiä ja sisälle muutosprosessiin.

Jos haluamme perheemme, sukumme, seurakuntamme tai herätysliikkeemme muuttuvan, on hyvä muistaa: Asioiden muuttuminen toisten kohdalla alkaa tavallisesti siitä, että itse jollain tavalla uudestaan kohtaamme Jumalan omalla kohdallamme ja ne asiat, joita kaipaamme toisten kohdalle, ensin saavat jalansijaa omassa elämässämme.

Näin on pelastuksen suhteen. Näin on myös uskonelämään ja kilvoitukseen ja pyhitykseen
liittyvien asioiden suhteen.

Uskaltautukaamme joukolla uudistumisen ja Jumalan kohtaamisen tielle, vaikka se sisältääkin oman parannuksentekoprosessin. Se kannattaa, silloin sateet saapuvat monessakin mielessä keskellemme.

Kari

Syötävää riittää

"Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta"

Koko syksyn on puhuttu laman tulosta ja puheet senkun synkistyvät. Jopa ne taloustahot, jotka virkansa puolesta maan johdossa halusivat löytää joitain myönteisiä signaaleja tulevaisuudesta, ovat antaneet periksi valtiovarainministeriä myöten.
- ruoka kallistu taas, bensan hinnan uskotaan uudestaan nousevan, asumiskustannukset ovat lähteneet nousuun ym ym.

Uskovina meillä ei ole syytä huoleen. Tulee nimittäin mieleen yksi lähetyssaarnaajatäti menneiltä vuosikymmeniltä, joka lähti Kiinaan. Ei olleet kannatukset suuret ja koko lailla uskonvarassa menivät maahan. Pian maahan saapumisen jälkeen tapahtui Maon vallankumous ja ovet sulkeutuivat. Toiset läheteistä siirtyivät naapurimaihin, mutta yksi nainen jäi Kiinan pohjoisosiin, hän ei päässyt mihinkään. Kaikki yhteys katkesi muualle, samoin vähäiset kannatukset ja lähetti jäi täysin omilleen.
- Jumala piti kuitenkin huolen omasta palvelijattarestaan ja vaikeimman ajan hän selvisi sillä, että yllättäen kotiin ilmestynyt kana alkoi munia ja lähetyssaarnaaja selvisi pääosin noiden munien avulla ankeimman sydäntalven, vaikka monet paikalliset kuolivat nälkään tuon talven aikana. Jumalan ihme tapahtui keskellä Maon vallankumousta Kiinan pohjoisosissa kenenkään ulkopuolisen tietämättä.

Eipä ole Jumala jäänyt Kiinaan ja menneisiin vuosikymmeniin. Oli tulevat olosuhteet mitkä tahansa koto-Suomessa, saamme luottaa että tavalla tai toisella Psalmin sanoihin viitaten "Hän ruokkii meidät talonsa runsain antimin ja antaa meidän juoda ilonsa virrasta. Hänen luonaan on elämän lähde, Hänen valostansa me saamme valon".

Siunausta ja elämän myönteisyyttä Jeesuksen seurassa ( vaikka sattuis lama iskemään) !

Kari

Rauha tuli - ja meni ?

Otsikkoon antoi aihetta menneen viikonlopun uutiset lähi-idästä.

Israelin ja Hamasin välillä oli 6 kk kestävä tulitaukosopimus, joka päättyi menneellä viikolla. Samalla päättyi vaivalla solmittu väliaikainen rauha. Vihollisuudet alkoivat välittömästi.
-Hamas aloitti uudet iskut Israeliin ja Israel puolestaan kostoiskujen sarjan Gazan alueelle, eikä loppua näy uudelle vihan aallolle.
- Rauha tuli ja meni saman tien.

Missä perimmäinen syy ?

Syy kumpuaa siitä perustosiasiasta, ettei kumpikaan sotiva osapuoli, Israel tai Hamas, tunne
todellista Rauhan Ruhtinasta, Messiasta:
- Hamas on islamilainen äärijärjestö, joka ei tunnusta kristinuskoa eikä juutalaisuutta ja siksi sotii "vääräuskoisia" vastaan yrittäen tuhota heidät.
- Israel tahollaan ei myöskään tunne Kristusta Messiaana, vaan yhä heitä ohjaa Mooseksen laki: silmä silmästä, hammas hampaasta ja siksi se vastaa vihaan vihalla ja miekkaan miekalla eikä ymmärrä, että sillä silmänräpäyksellä, kun he ottaisivat Jeesuksen Messiaana vastaan, Jumala itse pyyhkäisisi kaikki vihollisuudet pois ja sotisi kansansa puolesta ja sodat loppuisivat !

Säälimme lähi-idän sokeutta suhteessa Kristukseen ja sen seurauksia, mutta onko itseasiassa meillä sama systeemi ?
- julistamme joka joulu Rauhan Ruhtinaan syntymää ja pidämme juhlia asian tiimoilta, mutta arjen tultua erilaiset vihollisuudet, viha, kauna ja katkeruus ym vastaavat asiat nostavat taas päätään ja rauha tuntuu perin kaukaiselta asialta. Kotoiset "uskonsodat" ja "uskonväittelyt"
leimahtavat pienestäkin sytystyslangasta käyntiin ja sota on valmis: seurauksena on haavoittuneita tienpuoleen jääneitä ja pahimmillaan hajonneita seurakuntia ja uskovien ryhmiä.

On aika kohottaa aito Ristin lippu aidon evankeliumin ja kestävän Rauhan Sanoman puolesta niin, että Rauhan Ruhtinas, Immanuel, on todellisuutta elämässämme myös arjen keskellä:
- silloin itsemme on helpompi hengittää ja myös hukkuva maailma tajuaa "tuolla on jotain, johon minunkin kannattaa tarttua elämäni pelastaakseni".

Älköön uskomme olko hauras väliaikainen tulitaukosopimus, vaan Kristuksen aikaansaama kestävä systeemi kohdallamme ! Tähän Joulun Herra haluaa meidät johdattaa !
-älkäämme vastatko vihaan vihalla ja miekkaan miekalla, vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä" (Room 12: 20-21).

Kari