Miksi - Kristuksen tähden !

Vähän ennen Ristin tapahtumia yksi nainen tuli Jeesuksen luo, rikkoi kallisarvoisen alabasteripullon ja voiteli voiteella Jeesuksen jalat.
Joku paikalla olevista ihmetteli ja kysyi: Miksi tämä haaskaus ?
Jeesuksen vastaus kuului lyhykäisyydessään: Minun tähteni....

Elämämme on täynnä miksi-kysymyksiä ja analyysejä siitä, miksi näin tapahtuu. Näin myös hengellisellä kentällä ja hengellisissä asioissa. Kaiken keskellä kannattaa muistaa, että vaikka esiin nousee monia eri näkökulmia ja ajatuksia ja vastauksen poikasiakin, niin lähtökohta kaikessa hengellisessä pohdinnassa ja miksi-kysymyksien kohdalla on katsoa, mitä Taivas haluaa ja mikä on Raamatun näkökulma asioihin.

Miksi tulen uskoon ? - Kristuksen tähden ja siksi, että ilman häntä syntisenä olen täysin hukassa. Mutta Kristuksen sovitustyön tähden jokainen katuva saa syntinsä anteeksi ja näin myös taivasosuuden itselleen.

Miksi menen kasteelle ? - Kristuksen käskystä ! Jeesus itse viitoitti esimerkillään tien ja antoi myös käskyn " joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Siis Kristuksen tähden, ei ihmisten tai oman mieltymysten tähden. Kaste kuuluu jokaiselle ja se on Kristuksen käskyn noudattamista.

Miksi seurakuntaan ? - Kristuksen tähden ! Seurakuntaan liitymme aina kasteen kautta ja seurakuntaan kuuluminen tarkoittaa Kristus- ruumiiseen kuulumista. Seurakunta on Kristuksen seurakunta, ei ihmisten ( Jeesus sanoi Pietarille: Tälle kalliolle rakennan seurakuntani ). Kun ymmärrämme seurakunnan olemuksen ensisijaisesti Kristuksen olemukseen osallisena olemisena, silloin eivät edes seurakuntaan liittymistä tai siihen kuulumista ohjaile omat tai ystäväpiirien tai ikäryhmäni toiveet tai odotukset eikä jokin seurakunnallinen toimintamalli, vaan kuulun seurakuntaan Kristuksen tähden sekä tyvenessä että tuiskussa.

Kun teemme ratkaisujamme Kristuksesta käsin ja hän ensisijaisena lähtökohtana, silloin uskostamme ja uskonyhteydestämme tulee kestävä ja aina ikuisuuteen asti kantava ja silloin myös turhat riidat jää kokematta.

Kasvakaamme Kristuksen tuntemisessa ja hänen johtonsa ja tahtonsa löytämisessä niin henkilökohtaisessa elämässämme kuin seurakunnan keskelläkin.

Kari

Älä epäröi

Epäröinti - siinä sana, joka on sekä siunaus että kirous.

Siunaukseksi ja varjelukseksi se on silloin, kun esim vaaran uhatessa osaamme varoa oikealla tavalla. Ja tämän usein opimme kantapään kautta: itselläni esim tietty kunnioitus heikkoja jäitä kohtaan syntyi vasta, kun tarpeeksi monta kertaa uin jäisessä vedessä. Elämä ja kokemus opettivat tervettä epäröintiä ja varomista ensijäillä.
- näissä ja vastaavissa tilanteissa pitää epäröidä, se pelastaa henken.

Mutta on tilanteita, joissa epäröinti kostautuu ja usein jopa karvaasti:
- ensimmäinen asia, jonka edessä ei saa epäröidä, on uskoontulo. Kun Taivas kolkuttaa ovella ja syntitaakka alkaa painaa, silloin kannattaa epäröinti heittää roskikseen ja tarttua härkää sarvista. Eli
Taivaan kutsun edessä rohkeasti eteenpäin syntien tunnustamisen ja hylkäämisen tiellä. Sillä tiellä saamme kohdata armon ja pääsemme sisälle pelastukseen ja sille tielle, joka vie iankaikkiseen elämään.
- toinen asia, jonka edessä ei kannata epäröidä, on kaste. Kun tulet uskoon ja avaat Raamatun, ensimmäisiä asioita, joka hyppää silmille, on totuus "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Kun tämän Raamatun totuuden kanssa joutuu kasvokkain ja Jumalan puhutteluun, silloin älä epäröi, vaan astu eteenpäin. Uskossa ei ole kuin kaksi vaihdetta: eteen tai taakse. Jos ihminen lopettaa uskossa eteenpäin menemisen, on edessä pakittamisen tie ja loppusaldona usein uskon kuivuminen tyhjiin.
- epäröinti sekä uskoontuloasioissa että kasteellemenossa on elämän ja kuoleman kysymys. Älä epäröi, vaan astu sisälle pelastukseen äläkä jää porstuaan, jossa on kylmä, vaan astu eteenpäin kasteen kautta sisälle Jumalan varaamiin siunauksiin.

Älä epäröi - astu eteenpäin !

Kari

Sadonkorjuun aika

Nyr se on taas: sadonkorjuun aika.
- metsä täynnä marjoja poimijoita odottaen, puutarha pullollaan omia antimiaan odottaen ottajaansa ja säilöjäänsä. Pellot siintävät kellertävinä kypsän viljan myötä leikkuupuimureita odottaen. Sato odottaa ottajaansa.

Samaa voimme lukea Raamatun lehdiltä Jeesuksen huudahtaessa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elomkorjuuseen."

Samalla tavoin kuin ajallisella puolella sato on runsas ja odottaa ottajaansa, mutta ottajien puutteessa paljon jää hukkaan ja poimimatta, samoin hengellisessä mielessä suuri on valmiiden viljavainioiden määrä:
- mistä löytyvät sadon korjaajat, jotka sanovat "tässä olen, lähetä minut" ?

Sadonkorjuukäsite tuo myös mieliin se tosiseikan, että jokainen meistä kerran itsekin olemme valmista viljaa iankaikkisuusmielessä. Jokaisella tulee omalla kohdalla sadonkorjuuaika ja mikä on silloin tilanteemme: olemmeko oikeaa viljaa, joka niitetään iankaikkisiin majoihin vai lukeudummeko akanoihin, jotka kelpaavat vain poisheitettäviksi ja poltettaviksi. Valinta on sinun ja minun, ei kenenkään meidän ulkopuoleltamme. Omien valintojemme mukaan kerran niitänne sadon myös henkilökohtaisella tasollamme iankaikkisuutta ajatellen.

Raamattu toteaa, että "mustasukkaisesti Jumala halajaa sitä iankaikkisuushenkeä, jonka hän on jokaiseen meihin asettanut". Vaalikaamme omaa tilaamme niin, että vastaamme myöntävästi tuohon Jumalan kaipuuseen viedä meidän ikuisiin majoihin Taivaan kotiin.
- jos jollain lailla asiasi eivät ole kohdallaan Jumalan suhteen; Nyt on pelastuksen päivä, nyt on uudistumisen aika, nyt on aika lähteä oikean sadon saavuttamisen tielle !

Siunattua sadonkorjuun aikaa !

Kari