Elovainiolla ahertajille

Y. A. Niemen runoilemat, rohkaisevat laulunsanat Herran elovainiolla ahertajille:

Surun laaksohon, Herra, sä peltosi teit.
Itkun alhohon lohduttomaan.
Mutta itkien vaikka nyt siementä vien,
elojuhlissa riemuita saan.

Tämä työ, tämä kiireinen kylväjän työ
usein silmähän kyyneleen saa.
Vaan mä kiinnitän toivoni taivaaseen
tämän murheen ja taistelun taa.

Herra itse on kyntänyt vainionsa,
hän on muokannut sydämen maat.
Ja hän sitkainta vetävi merkikseni
tuohon siemenen kätkeä saat.

Minä tyytyä tahdon mun sarkahani,
vaikka heikko on voimani tää.
Vaikka paljon on peltoa eessäni mun,
vaikka vainion äärtä en nää.

Verikyynelin kylvit sä, Jeesukseni,
yrttitarhassa yksinäsi,
jyvän kallihin taivaasta multahan maan
elon iäisen siemeneksi.

Sulta siementä pyydän mä vakkahani,
sulta voimia vaipuessain.
Kulje kanssani kyynelin kylväessäin,
kasvun antaahan voit sinä vain.

Edellämainitun lisäksi rohkaiskoon jokaista elovainiolla tavalla tai toisella ahertavaa Jesaja-profeetan sanat ( Jesaja 40: 27- 31):
" Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? 
 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 
 Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 
 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 
 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."

Siunattua tätä päivä jokaiselle Jumalan työmiehelle !

Kari

Meille on syntynyt Vapahtaja

  Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.  Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 
  Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,  verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 
  Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.  Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 

 Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.  Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 
  teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.  Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 
  Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:  "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 
   Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.  Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.  Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 
   Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. 
                                                                                                                ( Luukas 2: 1-20)

Rauhallista Joulua !

Kari

Miksi - meidän tähtemme !

Miksi Joulun aika ?

Vastausta kysymykseen löytyy laulun sanoista
"Mun tähteni Sä jätit loiston taivaan,
 Sä puhdas, viaton ja synnitön.
 Maan päälle tulit alas tuskaan, vaivaan
 mun tähteni, näin halvan hylkiön"

Samaa Joulun sanomaa kaiuttaa Paavali Filippiläiskirjeessään:
" Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,   
   joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 
   vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin 
   olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; 
   hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.  
   Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita
   nimiä  korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä
   niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla 
   ovat,  ja  jokaisen  kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että 
   Jeesus Kristus on Herra "

Meidän tähtemme on Joulu. Meidän tähtemme syntyi Kristus tähän maailmaan. Meidän tähtemme Hän kulki tiensä aina Ristin puulle. Meidän tähtemme Hän antoi henkensä - vain siksi, että meillä elämä olisi.

Yhtykäämme turvallisin mielin ja samalla syvällä kiitollisuudella enkelkuoron lauluun:
   "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on 
    hyvä tahto!"

Siunattua Joulun aikaa Sinulle !

Kari