Joskus joutuu melkoiseen ahdinkoon ja pienelle paikalle Raamattua lukiessa.
Esimerkkinä näistä "vaikeista" kehoituksista on kehoitus kiittämiseen: "Kiittäkää joka tilassa" tai "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon".
Että alkaisi kiittämään joka tilassa, silloinkin, kun varpaat rikki poljetaan ja pahanpuhumisen tikarilla kylkiluiden väliin pistetään tai asiat ei mene mieleni mukaisesti srk:ssa: Kiitä silloinkin !?
Helpotuksen tilanteeseen tuo tietoisuus, että kehoitus kiittämiseen ( ja iloiseen mieleen) ei olekaan jotain, jota itsestämme puristamme. Se on itse asiassa Hengen hedelmää meissä ( Gal 5: 22). Eli kiittämisessä on kyse minun omasta tahdostani ottaa aseekseni asia, jonka Jumala Pyhän Hengen kautta minussa vaikuttaa. Näin kiitos ja "ilo Herrassa" ei ole sidottu elämämme olosuhteisiin, vaan Kristukseen ja Pyhän Hengen todellisuuteen meissä. Siksi on tärkeää päivittäin kokea omalla kohdalla Paavalin kehoitus "Täyttykää Hengellä". Kun täytymme Hengellä ja Hengessä saamme vaeltaa, Pyhä Henki kasvattaa meissä Hengen hedelmää enenevässä määrin ja yksi osa tätä hedelmää on ilo ja rauha, josta kiitoksemmekin kumpuaa.
Tiettyyn rajaan asti voimme ihan omin voiminkin kiitosta kaiuttaa, mutta loppuviimeksi jokainen meistä joutunemme joskus tilanteeseen, jossa vain Hengen hedelmän tuloksena kumpuava kiitos on mahdollista muiden kiitos-mekanismien vaimentuessa.
Siunausta tällekin päivälle ja kiitä sittenkin !
Kari
