Kylväjän siunattu ja myös usein myös tuskaisa arki

Tietyissä elämäntilanteissa saattaa mielessä kaikua Raamatussakin oleva toteamus: "Minun tieni on Herralta salassa".

Näihin tilanteisiin oman vastauksensa tuo seuraavat laulun sanat:

Surun laaksohon, Herra, sä peltosi teit.
Itkun alhohon lohduttomaan.
Mutta itkien vaikka nyt siementä vien,
elojuhlissa riemuita saan.

Tämä työ, tämä kiireinen kylväjän työ
usein silmähän kyyneleen saa.
Vaan mä kiinnitän toivoni taivaaseen
tämän murheen ja taistelun taa.

Herra itse on kyntänyt vainionsa,
hän on muokannut sydämen maat.
Ja hän sitkainta vetävi merkikseni
tuohon siemenen kätkeä saat.

Minä tyytyä tahdon mun sarkahani,
vaikka heikko on voimani tää.
Vaikka paljon on peltoa eessäni mun,
vaikka vainion äärtä en nää.

Verikyynelin kylvit sä, Jeesukseni,
yrttitarhassa yksinäsi,
jyvän kallihin taivaasta multahan maan
elon iäisen siemeneksi.

Sulta siementä pyydän mä vakkahani,
sulta voimia vaipuessain.
Kulje kanssani kyynelin kylväessäin,
kasvun antaahan voit sinä vain.

Totta ovat nuo Y. A. Niemen runoilemat laulunsanat. Totta ovat myös Jesaja-profeetan sanat Jumalan elovainion ahertajille  ( Jesaja 40: 27- 31):
" Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? 
 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 
 Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 
 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 
 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."

 Siunattua tätä päivä jokaiselle Jumalan omalle, elovainiolla ahertavalle, omalla tavallaan ja omalla armoituksellaan ahertavalle sotaurholle !

Kysytkö hintaa ?

Kysytkö hintaa ? 

 

Kysytkö palvelushintaa?
Kysytkö, kuinka kannattaa?
Nousetko vastarintaan,
ellet ajassa arvoa saa?
Riittääkö, että saat olla
Jumalan vainiolla?

Pyydätkö olla suurin?
Pyydätkö, että huomattais?
Entä, jos perinjuurin
pellon multaan poljettais?
Riittääkö riemuksi Jumalan tie,
vaikka se itkuihin vie?

Mikä on tuonut sun tähän?
Mikä on vaikutin lähtöösi sun?
riittääkö ajassa vähän,
tieksesi askeleet unohdetun?
Mureta kutsumuspellon multaan,
yössäkin katsoa huomenen kultaan?

Suurta on kutsumusvyötä kantaa.
Suurta on Hengessä palaa.
Armoa kaikkensa Herralle antaa.
Itkeä itkunsa salaa.
Kerran, kerran huomisen koissa
kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön.
Varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuu yöhön.
Illan kajossa vielä näät
kohottaa kortta, arasti, hiljaa,
korjata Jumalan vilja.

        ( Hilja Aaltonen, Kootut teokset)

Joulun evankeliumi = iloa ja löytämistä

Jesaja huudahti tulevaisuuteen viitaten satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää:
( Jesaja 9:1)
1. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

Tuota tapahtumaa valotti puolestaan Luukas kertoessaan seuraavaa:
( Luukas 2: 8-20)
8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."
16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.
18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

Tämän Vapahtajan löysivät ja kohtasivat paimenet muinoin ja ilo täytti heidän sydämensä. Olkoon sama löytämisen ja ilon kokeminen meidänkin osamme tänä Jouluna.

Siunattua ja Rauhallista Joulun aikaa kaikille Jeesuksen seurassa !!

Kari