Heinäkuu on perinteisesti lomailu kuukausi. Kesä on hehkeimmillään ja luonto kukoistaa. Marjat kypsyvät metsissä ja vilja pelloilla. Heinäkuussa ovat vedet kesän lämmittämiä ja järvien vedet kutsuvat uimareita iloitsemaan luonnossa.
Ihminen tarvitsee aika ajoin myös lepoa. Tauoton työnteko tai opiskelu ilman lepohetkiä rasittaa ihmisen elimistöä ja lopuksi kunto romahtaa. Uupumus saattaa tulla fyysisinä oireina ilman että ihminen itse edes ymmärtää polttaneensa kynttilää molemmista päistä.
Raamatussa kerrotaan heti alussa luomisesta ja siitä miten Jumala itse lepäsi seitsemäntenä päivänä. Samoin löytyy useita kohtia evankeliumeista jossa Jeesus meni yksin vuorelle tai vetäytyi johokin puutarhaan muutaman opetuslapsen kanssa ja meni yksinäisyyteen rukoillakseen Jumalaa sekä levätäkseen hänen läheisyydessään.
Usein ihminen kokee hetket luonnossa levollisiksi, marjastaminen, kalastaminen tai patikointi tuo mielenrauhaa. Luonnossa liikkuminen ja oleminen asettaa ihmisen elämän asioita erilaisiin mittasuhteisiin.
Kuitenkin nämä hetket ovat ohikiitäviä.
Jumala kutsuu meitä jokaista kuitenkin lähelleen. Jeesus sanoo näin;" Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28)
Uskon etsiminen ja armon löytäminen antaa ihmisen sydämeen sisäisen rauhan.
Vähän kuin katselisi tyyntä järvenrantaa iltaruskossa. Onnellinen olotila, lepo ja rauha.
Kannattaa siis poiketa etsimään muutakin kuin luonto elämyksiä. Etsiä kaiken luojaa ja yhteyttä häneen.
